Aluksi oli Käkkärämännyt, kalliosaarella kasvavat männyt, joista ei koskaan kasvanut kunnon honkia. Sitten välkähtivät meressä merikipunat, yksisoluiset oliot, jotka välähtävät vain sekunnin murto-osan, mutta miljoonittain välähdellessä ne luovat mereen laineille vihreänhohtavan kajon. Niinpä muutin vähän pessimistiset käkkärät merikipunoiksi ja sillä nimellä annan kirjani välkähdellä ja kertoa tarinaa merimiehestä ja merimiehen tyttärestä.
Tietoa kirjasta saa osoitteesta
https://www.bod.fi/index.php?id=1258&auto_id=122698
2 kommenttia:
Bravo, bravo, bravo!! Useiden työtuntien uhraaminen pölyisissä arkistoissa ja muualla tiedonhaussa ja tarkastuksessa näkyy työn hyvässä jäljessä! Lisäksi riittää vielä tunnelmia ja tunteita. Tästä piisaa joululukemisiksi!
Kiitos viestistä, ilahduin suunnattomasti, joku oli siis käynyt blogissani ja vieläpä pitänyt kirjasta. Negatiiviset palautteetkin otetaan ilolla vastaan, niistä viisastuu!
Vietin enemmän aikaa vanhojen ihanien ihmisten seurassa kuin arkistoissa, eivätkä nekään niin pölyisiä olleet.Mielenkiintoinen projekti kaikkiaan.
Lea M Edw.
Lähetä kommentti