Kello on neljä, ulkona pimeys. Ensimmäiset jouluvalot ikkunoissa. Vastapäätä lahden toisella puolen loistavat Hietasen valot. Siellä odottavat ne 50 000 autoa, jotka ensi viikolla täyttävät maantien täältä Virojoelle ja venäläisen keskiluokan joulutoiveita, tai ainakin joitain niistä.
Eräs unelma, valkoinen pieni matkustajalaiva odottelee ikkunani alla laiturissa pikkujoulusesonkia ja uutta kevättä.
"Merikipunat" ovat taas joulun alla loimahtaneet. Kirja on vasta vuoden, mutta tuntuu kuin se olisi ollut olemassa jo vuosia. Sitähän se on ollutkin minun mielessäni. Onneksi edelleen löytyy ihania ihmisiä, jotka haluavat tutustua siihen. Samalla olen itsekin kohdannut uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia.
Kuluneen vuoden aikana omat ajatukseni ovat harhailleet uusilla reiteillä. Viimeistelin uutta kirjaani, mutta laitoin sen toistaiseksi pöytälaatikkoon. Sen aihepiiri, Kreikka ja asuminen vieraalla maaperällä ei ehkä löydä lukijakuntaa.
Sen sijaan hyppäsin kokeilemaan runoja. Niiden kanssa saa laskea vapaalla, karistaa rajoitukset ja ratsastaa unelmilla ja toiveilla ja myös peloilla. Viimeisetkin merikipunat saavat nyt hukkua runomereen.
Lämmintä kaamosaikaa ja joulun odotusta. Tulkoon pakkanen ja valkeus tänne Etelä-Suomeenkin.
T
