Kolme vuotta livahtanut viimeisestä tekstistä! Se kertonee iän korrelaatiosta ajankulun kanssa. Vastahan se oli eilen, kun...
Mitä tässä välissä?
Ensiksi Hanna,karjalaismummon muistelmat lapsuudestaan ja evakkovuosistaan. Kirja on jo loppuunyyty, sorry, mutta mietiskelen siitä uutta versiota, joka jatkuisi menneisyyteen ja ulottuisi nykyisyyteen.
Toinen huikea kokemus oli Merikipunoiden muuntuinen runoiksi, työnimenä Murtuvat mainingit, katoavat kalliot. Se odottelee kustantajaa, mutta toi esittäjälleen jo hyvän kakkosen paikan runopuulaakin Kotkan osakilpailuissa. Runoina ne eivät ole aivan "avantgarden terävintä kärkeä" mutta koskettavat niitä, joita meri kiehtoo ja sen kuoleminen surettaa.
Tekstihautomon muut projut ovat joko jo hiukan pölyttyneitä tai alkuasteilla, eli muhimassa.Nähdään, mitä niistä syntyy!
Huomasin tilastoista, että tässä välillä ovat jotkut erehtyneet kurkistaaan näille sivuille.
Yritän tulevaisuudessa antaa parempaa vastinetta sorinäppäilylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti