Hups!
Kuukausi meni ilman riviäkään tähän mediaan. Kaipasin runokirjaseen räväkämpiä kansia, kun edellisestä ei metrin päästä erottanut edes nimeä. Uuteen tarvittiin kuvaa. Ensin ei löytynyt mitään, aina joku töröttämässä keskellä, sitten sain kuvaajaltani niin monta upeata näkymää, etten osaa valita. On vain tehtävä, mitä naisen on .. eli lopetettava valkkaaminen.

Kevät kohisee ja hiihtoaika loppuu jälleen kun vasta innostui siihen. Tänään saattoi kauppaan jo kipaista vain farkut jalassa, alas sukkahousut ja kalsarit!

Tämän proosallisen tekstin jatkoksi yhdistetty helmi- ja maalismuisto:

Helmikuussa kiteistä valoa
pakkanen tuunaa ripset ja viikset
Aurinko kiillottaa jään turkin
suksien hieroglyfit
uivat maaliskuussa koiraa