Juhannus 2

Viimekertaisen tunteellisen tarinan vastapainoksi toinen juhannuskuva. Ei tainnut olla ihan sama porukka kyseessä...

Moottoreita, isoja ja pieniä

ruuhkaksi asti

kaikilla sama suunta: merelle.

Sinilipun hulmahdus koristeena koivut

lupaus yöttömästä yöstä

joka niemen nokkaan, saarelmaan.

Aamulla keulat kotisuuntaan

takana sirpaleet, nuupahtaneet koivut

halkeillut nokinen kallio

Toivottavasti eivät enää sytytä nuotiota silokalliolle, mikäli nyt ylipäätään saareen mennään..
Vesi ja jää ovat miljoonien vuosien aikana hioneet  nämä pohjoiset rantakalliot ainutlaatuisiksi.   Kallion kivet ja uurteet kertovat katsojalle maankuoren muutoksista ja planeettamme historiasta. Siellä voi seurata, miten kasvillisuus kehittyy  jäkälistä ja sammaleista ylempänä kivien välissä röyhyäväksi rantakasvillisuudeksi; orvokeiksi, sipuleiksi, mesiangervoksi .
Meillä ei ole valkeita kilometrin mittaisia hiekkarantoja, meillä on kuuma silkkinen rantakallio, johon voi  uimasta noustua ojentua ilman paksun pyyhkeen suojaa.
Nyt katselen surulla, miten kotikaupunkini lähisaaret joutuvat sataman alle ja rantakalliot niitten rakennusmateriaaliksi
Eli merien lisäksi on saatava silokalliot suojelukohteiksi!

Juhannusyö

Eräs juhannusmuisto Suomenlahdelta kauan, kauan sitten, kun elämä oli vielä edessäpäin...

Yön hämärä viivähti aalloilla

ulapalla           

kaksi lasta purressa


Taivaanrannan turkoosia, arkaa kultaa
hiipii mainingeille
hetkeksi nukahtaneille


Aamu on hiljaa, hengittämättä
auringonkehrä ja meri yhtä
rakastuneet lähekkäin

Valon kaariviiva esiin kohoaa
horisontti taipuu
aallot äänetönnä odottaa       


Uusi päivä hulmahtaa kuin liina
ylle veden aavan
läikehtivän viitan saavan


Tuuli havahtuu, aallot herättää

ja purjeet, veneen
keskipäivään kuljettaa

Hauskaa juhannusaviikkoa teille kaikille!

Kotkan meininkii

Hyvä motto muuallekin. Pidä unelmistasi kiinni ja jalat tukevasti seinässä. 

Kuva on uusimmista Kotkan veistospuiston taideteoksista. Upea valikoima, on vakavaa taidetta ja pilke silmänurkassa tehtyjä. Tänä vuonna on ilmeisesti huumorin vuoro, niinkuin osoittavat Sibelius-puiston vaahteraan pesiytyneet oudot toukat.

Kesäyö

Illalla tuuli tyyntyy. Taivaan syvyys järven pohjassa. Delfoin rinteellä näkyi sama sini syvällä laaksossa.

Aamuyöstä satakieli livertelee pensaassa. Käki kuuluttaa poikamiehen onnea.

Järvellä kuikka kutsuu ystävää, saa vastauksen toiselta järveltä. Kiitoradalla räpylöiden läiske, siipien suhina.

Aamulla aukaisen kaihtimet. Seitsemän sääskeä pyrkimässä verkon läpi sisään.
Ovat haistaneet ihmisen ihon, veripisaran.

Annoin periksi, ostin mukkulan. Menen verkkoon, minäkin.