Juhannusyö

Eräs juhannusmuisto Suomenlahdelta kauan, kauan sitten, kun elämä oli vielä edessäpäin...

Yön hämärä viivähti aalloilla

ulapalla           

kaksi lasta purressa


Taivaanrannan turkoosia, arkaa kultaa
hiipii mainingeille
hetkeksi nukahtaneille


Aamu on hiljaa, hengittämättä
auringonkehrä ja meri yhtä
rakastuneet lähekkäin

Valon kaariviiva esiin kohoaa
horisontti taipuu
aallot äänetönnä odottaa       


Uusi päivä hulmahtaa kuin liina
ylle veden aavan
läikehtivän viitan saavan


Tuuli havahtuu, aallot herättää

ja purjeet, veneen
keskipäivään kuljettaa

Hauskaa juhannusaviikkoa teille kaikille!