Kun varsinaiset asukkkaat tulivat taloon, he löysivät pesästä viisi peukalonkynnen kokoista munaa.He sulkivat hiljaa keittiön oven ja alkoivat käyttää toista ovea.
Viikon kuluttua varsinainen asukas kurkisti pesää. Sieltä pompahti esiin keltainen kruunu. Nahkakaulaiset poikaset kiljuivat kita ammollaan ruokaa. Meni taas viikko ja pesästä kohosi untuvaisia päitä. Emo pyöri etsimässä toukkia ahneille lapsilleen. Jos varsinainen asukas tuli ovelle, se lähetti hätäisen signaalin ja pikku päät jähmettyivät paikoilleen.
Seuraavalla kerralla, kun varsinaiset asukkaat taas tulivat nauttimaan kesästä, oli pesän asukamäärä pudonnut kolmeen. Satunnainen vierailija kertoi korjanneensa yhden kuolleen nahkakurkun maasta. Emolla oli kiirettä näiden kolmenkin ruokkimisessa. Välillä se levähti viereisellä pyykkinarulla ja singahti sieltä männynrungolle toukan perään.
Viikon kuluttua oli pesän asukasmäärä jälleen vähentynyt. Toinen poikasista istui kummallisen korkealla pesässä.Illansuussa pikkupari oli hypännyt purkistaan ja räpisteli sähkökaapin päällä siiventynkiään. Hiukan taisi outo maailma pelottaa, sillä pari kökötti tiiviisti toisissaan kiinni. Yö oli lämmin, ikkunat avoimet ja koko yön kuului ulkoa tirskuntaa. 
Aamun koittaessa oli mökkiseinusta hiljainen. Kun tutkittiin pesä, löytyi yksi sisaruksista sen pohjalta kuolleena.Kahdesta räpistelijästä ei näkynyt jälkeäkään. Oliko orava tai naapurin kissa ollut asialla, vai olivatko pikkuiset päässeet siivilleen? Varsinainen asukas saattoi taas käyttää keittiön ovea. Sydänkesän luonto oli hiljennyt. Kuikka huusi järvellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti