Susan kirjasto: Juonittelevien jumalten kaupunki

Susan kirjasto: Juonittelevien jumalten kaupunki: Joskus voi kirjoittaminen olla hankalaa. Olen yrittänyt kirjoittaa jo kahdesti arviota Lea Edwardsin Juonittelevien jumalten kaupungista ...

Taas niitä päiviä, jolloin taivas on kohonnut korkeuksiin ja seinät häipyneet horisontin taa.

Jokainen henkäys on suullinen kristallisoitunutta ilmaa.

Kävelin Norssaaren salmen yli. Ei ollut salmi vielä repäissyt talviturkkiaan, mutta rantajää on kuin siivilää. Pilkkijät kairaavat aina uusia reikiä; se Suuri piileskelee siinä  metrin päässä.

Yksinäisyys

Näin unta että tulin matkalta kotiin. Laukku oli pullea, kaikki mukana,
koko tyhjyys.

Sileä kallio, vesi ja tuuli

tai metsä, tuntematon polku 

Mökki, tulen kohentaminen

peippo,  sadepisarat 

Huone, ajatuksien vapaus 

Ihmisen voi menettää kahdella tavalla jo ennen kuin hänet on kohdannut

Vaatia häneltä liikaa

tai pelätä niin ettei uskalla edes lähestyä.

Nyt se löytyi,

se kuukausi sitten kadoksissa ollut keventävä loppu. Elämäniloista kevättä!

mummo polkunsa laidalla erään,

vatukoiden verkostossa miettii,

pannako jalkaan huopatossut, pitää pää kylmänä

vai ottaako kevyet kengät, nousta tanssin tahtiin ja heläyttää kaikuva nauru

heille, teille meille,

jotka luulevat olevansa seitsemän ja toista, unohtavat kymmenet 

vai pannako otsa seitsemälle rypylle ja se alkava kahdeksas pystyyn

kulmakarvojen väliin väpättämään epätahtisia sointujaan

ja alettava miettiä viisaita

tai peräti viisaitten kirjasta tutkia, miten kaikki on turhuutta,

pistää pasianssiksi ja odottaa

”Ateena on pähkähullu kaupunki..."

Kirja "Juonittelevien jumalien kaupunki" on vihdoin  kaupoissa, jos ei ikkunassa niin ainakin tilattavissa. Alla kaikille kiinnostuneille esittely. Ja Kreikkahan on kiinnostava, Ateena sama eilen tänään huomenna!

 - Me sanomme itsekin, että purista kättä kreikkalaisen kanssa ja laske sitten sormesi, sanoi Toula.  Naurahdin, kreikkalaiset olivat tunnetusti ovelia kauppamiehiä ja onhan heillä ollut hyvät ja vikkelät   opettajat.

Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun loppuun, jolloin Eurooppa elää muutosten aikaa. Suomalainen nainen laskeutuu kansainvälisen liikemiehen siivellä Ateenan kaaokseen. Romaani kertoo naisen seikkailuista erilaisten kulttuurien, nykyajan liike-elämän ja perinteisten tapojen sekamelskassa. Elämää maustavat helteet, lakot, lammaslaumat ja mielenosoitukset, mutta myös auringon ja ihmisten lämpö. Ateena on ”pähkähullu kaupunki, jota voi rakastaa vain pähkähullu ihminen. Mikään ei pelaa, mutta kaikki pelaa”.
Miehen ollessa poissa nainen tutustuu kieleenja ihmisiin ja opettaa katolta löytämälleen koiralle suomea.
Oman kudelmansa romaaniin tuo tarina "Tummasta naisesta", joka yrittää luoda uraansa perinteitten puristuksessa. Kahden erilaisen naisen elämä sivuaa kiehtovasti toisiaan.

Kirjan voi tilata hintaan 21e (sis. post.kulut)  Lea.Edwards@kymp.net

Apuva!

Eka paketti kirjoja valmiina jaettavaksi!  Kävin paikallislehdessä, he laittoivat riemukseni pikku-uutisen lehteen. Esittelyä toivoin, luultavasti turhaan. Käväisin kirjastossa. Sieltä löysin ylpeydekseni kirjan  jo luetteloissa. Kävin kirjakaupassa, kirjaa saa vain tilattuna. Kuka osaa tilata, jos ei edes näytekappaletta ole hyllyssä? Kertokaa viisaammat pikkukirjailijat, miten kirjaparka löytää ostajansa? Menenkö torilla huutamaan kuin vanhojen elokuvien lehdenmyyjät vai pelittääkö sähköinen tiedonvälitys?

Ei ihan turha!

Sitä itsekin hämmästyi, kun huomasi, mitä eläkeläisaikana on saanut aikaan. Kaapista löytyi runokirjoja ja tätä uusinta, Juonittelevia jumalia, Merikipunoita on vielä muutama kappale ja Hannaa laitan uuteen kuosiin tämän vuoden aikana.
Tänään tuli iso paketti Juonittelevia ja taas sormi vapisi. Kun luki kirjan läpi, huomasi että samat uutiset ovat lehdissä nyt kuin parinkymmentä vuotta sitten. Mutta kiehtova kaupunki se oli !
Nyt vain miettimään, miten kirja ja ostajat löytäisivät toisensa ja lähettelemään sitä ystäville nimikirjoituksella varustettuna.

Mummorivejä

          Hämäläistä
       

Mitä jos

mitä jos me

mitä jos me molemmat

samaan aikaan.

Dementia

Unohdan nimet

ja kasvot

mutta sormenpäät,

kämmenet muistavat

Ja oli sitten vielä yksi humoristinen tuohon loppuun, mutta kun en nyt löydä sitä...  

Eräs päivä on painunut iltaan...

kirjoittajan elämässä. Vai ehkä on parempi sanoa uusi taas alkanut.

Eilen avasin vapisevin käsin postipakettia, josta putkahti ulos näytekappaleita uusvanhasta kirjasta. Kirja oli upouusi ja uutta oli kaupallinen kustantaja. Vanhaa oli tarinan pohja, johon aineksia oli kaivettu parinkymmenen vuoden takaa parin tuhannen vuoden mausteilla. Kaupunki on Ateena, ja siellähän aikajanat solmuilevat niin että tämän päivän uutiset ovat vanhan kertausta.

   

Joulua Espanjassa

 Vietin joulun Torrevieijassa. Asuntomme oli noin kolmen kilometrin päässä rannikolta uusilla asuntoalueilla. Siellä näki konkreettisesti Espanjaa ja Eurooppaa koettelevan laman. Torrevieijan alueella on n.700 000 asunnon kupla, jonka puhkeamista pelätään. Englantilaiset, joita on suurin osa alueen loma-asukkaista ja eläkeläisistä, myyvät asuntojaan pois ja pohjoismaalaiset ostavat edullisin hinnoin. 

Kuvat on otettu asuntomme parvekkeelta, toisessa erottuu taustalla meri, toinen kuva on suolajärvelle päin. Alue on täynnä uusia, vastarakennettuja, mutta puolityhjiä asunsuinalueita. Autoja, ihmisistä puhumattakaan, näkyi harvassa. Näitä kukkuloita katsoessa tuli mieleen kammottava kuva hylätyistä  muurahaiskeoista.Tilanne muuttui, mitä lähemmäs rannikkoa ajoi. Siellä alkoi jo olla elämän makua, mutta tuskin sieltäkään löytyi taloa, jonka jossain ikkunassa ei olisi ollut "se vende", myytävänä. 

Tällä hetkellä pitäisi olla meri jäässä ja lumi maassa. Sen sijaan paksut pilvet ja räntäsade pimentävät maan. Mutta odotetaan, ehkä meri jäätyy ennen maaliskuuta ja voin saada kuvankin tuon tekstin viereen. Tai kurkatkaa marraskuun 21. blogin kuvaa ja käyttäkää mielikuvitusta.

Yksiöinen jää

astu varoen,

pehmein tassuin

Kuuntele

meri hengittää 

Talven jäähän

kuvioi
elämän kahdeksikot
teräsluistimin
Sen se kestää