Taas niitä päiviä, jolloin taivas on kohonnut korkeuksiin ja seinät häipyneet horisontin taa.

Jokainen henkäys on suullinen kristallisoitunutta ilmaa.

Kävelin Norssaaren salmen yli. Ei ollut salmi vielä repäissyt talviturkkiaan, mutta rantajää on kuin siivilää. Pilkkijät kairaavat aina uusia reikiä; se Suuri piileskelee siinä  metrin päässä.

Yksinäisyys

Näin unta että tulin matkalta kotiin. Laukku oli pullea, kaikki mukana,
koko tyhjyys.

Sileä kallio, vesi ja tuuli

tai metsä, tuntematon polku 

Mökki, tulen kohentaminen

peippo,  sadepisarat 

Huone, ajatuksien vapaus 

Ihmisen voi menettää kahdella tavalla jo ennen kuin hänet on kohdannut

Vaatia häneltä liikaa

tai pelätä niin ettei uskalla edes lähestyä.

Nyt se löytyi,

se kuukausi sitten kadoksissa ollut keventävä loppu. Elämäniloista kevättä!

mummo polkunsa laidalla erään,

vatukoiden verkostossa miettii,

pannako jalkaan huopatossut, pitää pää kylmänä

vai ottaako kevyet kengät, nousta tanssin tahtiin ja heläyttää kaikuva nauru

heille, teille meille,

jotka luulevat olevansa seitsemän ja toista, unohtavat kymmenet 

vai pannako otsa seitsemälle rypylle ja se alkava kahdeksas pystyyn

kulmakarvojen väliin väpättämään epätahtisia sointujaan

ja alettava miettiä viisaita

tai peräti viisaitten kirjasta tutkia, miten kaikki on turhuutta,

pistää pasianssiksi ja odottaa